esittäjältä
Patvinsuon kansallispuisto perustettiin vuonna 1982 ja se sijaitsee Lieksan ja Ilomantsin alueilla. Oiva Potinkaran mukaan Patvinsuon kansallispuisto liene saanut nimensä sanasta patvinkelo, joka tarkoittaa hopeanharmaata ja mukurapintaista kelopuuta. Sana patvi itsessään tarkoittaa lihavaa ja kasvuisaa, se ei sellaisenaan suomaisemiin oikein sovi.
Patvinsuolla kasvoi runsaasti karpaloa. 
Patikkakoira Alpo ja rinkka.
Kuten jo kansallispuiston nimi kertoo, Patvinsuolla liikutaan paljon suomaisemissa. Soiden valikoima on monipuolinen. Patvinsuolla on avoimia keidas- ja aapasoita ja märillä arosoilla ja rämeillä kypsyi jo kauniisti punertunutta karpaloa. Merkittyjä reittejä kansallispuiston alueella on noin 80 kilometrin verran, pitkoksia näistä 20 km. Suosituin reitti on Suomujärven kiertävä, 15 kilometrin mittainen Suomunkierto, jolla parhaita suomaisemia ei kuitenkaan pääse vielä kunnolla ihastelemaan. Upeita hiekkarantoja ja kirkasta vettä kylläkin.
Patvinsuon kansallispuisto oli ollut jo pitkään meillä toivelistalla. Jos kansallispuiston reitit haluaisi tutkia läpikotaisin, aikaa olisi hyvä varata vähintäänkin kolme päivää, meillä päiviä oli tällä kertaa käytössä puolitoista. Koska halusimme nähdä laajoja suoalueita ja kiertää myös Suomujärven, päätimme yhdistellä reittejä. Lähtöpisteeksi valittiin Suomun luontotupa, josta reitti suuntasi ensin metsäisessä maastossa Nälämäjoelle ja siitä eteenpäin Olkkoselle, jossa laajat suoalueet alkoivat pilkistellä puiden takaa.
Patvisuon maisemat olivat kyllä ehdottomasti näkemisen arvoiset, vaikka suolle suuntautuneen kierron takia ensimmäiselle päivälle kilometrejä kertyikin lähes 20. Suota ja pitkoksia silmän kantamattomiin ja suomaisemien värityksessä alkoi jo näkyä ensimmäisiä ruskan sävyjä. Tässä kohtaa antaa kuvien puhua puolestaan, näin upeita suomaisemia on vaikea pukea sanoiksi.
SUOMUNKIERTO
Suoalueelta suuntasimme lounastauolle Kurkilahteen, sillä vatsanpohjassa alkoi jo mukavasti kurnia. Kurkilahdessa pääsimme myös ihailemaan Suomujärven upeita hiekkarantoja. Hyvin varustellulla taukopaikalla lounas valmistui nopeasti ja vatsat täyttyivät auringon paisteesta nautiskellen. Kurkilahdessa on myös parkkipaikka, josta pääsee hyvin lähtemään sekä Patvin- että Suomunkierrolle.
Lounastauon jälkeen nostimme rinkat selkään ja lähdimme hiljakseen kuljeskelemaan ensin Virtaniemeen ja siitä sitten Pokkaniemeen, jonne olimme päättäneet leirin pystyttää. Pääsääntöisesti reitti oli helppokulkuista tasamaata ja pääsimme kulkemaan Suomujärven luonnon hiekkarannoilla ja ylittämään ihmisen rakentamia jykeviä puusiltoja. Reitin sujahdettua takaisin metsämaisemiin, tuli meitä tervehtimään helmipöllö, joka kuitenkin lehahti karkuun ennen kameran linssiin tarttumista.
Leiri Pokkaniemessä. 
Ihana ilta-aurinko lämmitti vielä hyvin.
Pokkaniemeen saavuimme noin kuuden aikaan pienen sadekuuron saattelemana. Kovin sade ei meitä onneksi kuitenkaan kastellut ja sateen tauottua aurinko ilmestyi jälleen taivaalle. Leiri pystyyn ja nautiskelemaan alkusyksyn auringon lämmöstä. Niin hyvin aurinko lämmitti, että rannassa tarkeni t-paidassa kahlata vaelluskengistä vapautettuja jalkoja viilentämässä. Upean kelohongan päällä oli mukava hetki loikoilla ja miettiä, miten onnellinen sitä onkaan, kun tällaisia maisemia pääsee ihastelemaan.
Illan viiletessä sytytimme nuotion ja kokkailimme oikein gourmet ruokaa, kanttarellirisottoa. Muita leiripaikalla ei meidän lisäksemme ollut, joten saimme aivan omassa rauhassa nauttia auringon laskusta ja puiden takaa pilkistävästä kuusta. Päivän taivallus vaati kuitenkin veronsa ja kovin pitkään emme nuotiolla jaksaneet viipyä, vaan teltta kutsui minua ja patikkakoira Alpoa ja riippukeinu ystävääni Hannelea. Jos tässä kohtaa väittäisin, että nukun luonnon helmassa kuin lapsi, valehtelisin. En tiedä kuinka paljon kilometrejä ja unettomia öitä pitäisi takana olla, että yön nukkuisi kuin tukki.
Aamulla järvellä oli kaunis usva. Nuotioon tulet ja kahvipannu tulelle ja puurokattilat kiehumaan. Hieman kun jaksoi kumartua, sain puuroon poimittua marjoja makua antamaan. Hirveää kiirettä emme pitäneet, koska toiselle päivälle matkaa takaisin Suomun luontotuvalle jäi alle 10 kilometriä. Matka kulki kauniissa kangasmaastossa ja koko ajan sitä odotti kohtaavansa joko hirviä tai näkevänsä alueella viihtyvän metsän kuninkaan. Kumpaankaan lajinsa edustajaan emme kuitenkaan törmänneet, vaikka molemmat varmasti matkan tekoamme puiden katveesta seurasivat. Matkalle saimme nauttia vielä upeista järvimaisemista ja puusilloista. Ja onhan loppuun myös lisättävä kuva taulusta, jonka tekstiä lainasin alussa.
Suomun luontotuvalla keittelimme vielä kahvit ja paistoimme makkarat ennen kotimatkaa. Patvinsuolle on pakko palata vielä uudelleen kiertämään Patvinkierto ja kuka tietää, ehkä silloin onnistumme näkemään edes vilaukselta myös metsän kuninkaan.
Lue myös yön yli retkistä Salamajärven, Pyhä-Häkin ja Tiilikajärven kansallispuistoihin.
Vastaa