esittäjältä Kirjoitin aiemmassa postauksessani Tiilikkajärven kansallispuistosta, että haluaisin kokeilla, miltä tuntuu olla yön yli Tiilikassa. Tänä kesänä päätimme sitten tämän reissun ystäväni Hannelen kanssa toteuttaa. Niimpä pakkasimme keskellä heinäkuuta rinkkaan yöpymisvälineet ja eväät ja suuntasimme kohti Tiilikkajärven kansallispuistoa. Mukaan lähti tietysti myös vaelluskoira Api.
Lähdimme matkaan keskiviikkona iltapäivällä ja parkkipaikan löytäminen Sammakkotammen parkkialueelta keskellä heinäkuuta näytti ensin haasteelliselta. Paikka kuitenkin järjestyi ja nostimme rinkat selkään ja suuntasimme suoalueiden poikki kohti Uitonmajaa, jossa pysähdyimme laiturille nauttimaan kahvit. Siitä jatkoimme matkaa Tiilikanaution kautta kohti Kosevan telttailualuetta. Hieman Uiton kämpän jälkeen olevan autiotuvan pihassa kannattaa muuten sitten katsella jalkoihinsa
käärmeiden varalta, autiotuvan pihassa kun elelee kyypopulaatio.
Matka Kosevan telttailualueelle kulkee vaihtelevissa maisemissa ja matkan varrella on upeita hiekkarantoja, Koirakiven levähdyspaikka nuotiopaikkoineen ja Täyssinän rauhan muistomerkki. Matkan varrella on myös alue, jossa asustaa majavia, mutta yhtään talttahammasta emme tällä kertaa onnistuneet näkemään. Yhteensä matkaa kertyi hieman reilut kymmenen kilometriä, joka oli rinkan kanssa tähän rakoon ihan sopiva matka.
Leiripaikalle Kosevaan saavuttuamme pistimme teltan pystyyn ja kahvit ja makkarat tulille. Ilta alkoi jo viiletä, mutta nuotion lämmössä oli mukava istuskella ja jutustella muiden paikalle eksyneiden kanssa. Kosevan telttailualueella on myös hyvät varustelut, sillä kaminallisen majan lisäksi siellä on huussi sekä hyvin polttopuita ja telttapaikkoja.
Yö olikin sitten jotain ihan muuta kuin mukava, sattui olemaan vielä koko kesän kylmin sellainen. Kun pakkaat heinäkuussa rinkkaan yöpymisvälineet ja suuntaan Tiilikkajärven kansallispuistoon nauttimaan luonnon rauhasta ja maisemista, ei ensimmäisenä tule mieleen, että mukaan pitäisi pakata vähintäänkin kolmet villahousut kolmen vuodenajan makuupussin lisäksi. Vaikka tokkopa sekään olisi tällä reissulla auttanut, mukana ollut teltta kun ei pitänyt kosteutta lainkaan ja sisällä kosteus oli kuin tropiikissa, mutta lämpötila kuin Alaskassa. Tästä reissusta päällimmäisenä mieleen jäikin, että välineillä on patikoinnissa todellakin väliä ja uusi teltta meni välittömästi tilaukseen.
Hyisen yön jälkeen lämmittelimme aamulla nuotiolla ennen kuin lähdimme taivaltamaan takaisin parkkipaikalle. Paluumatkalla kävimme keittämässä kahvit ja syömässä eväät Venäjänhiekoilla. Kolea sää tehnyt lienee tehtävänsä, koska muita retkeilijöitä ei rannalla juurikaan näkynyt.
Vaikka yöpyminen ei tällä kertaa ihan nappiin mennytkään, niin kyllä Tiilikan maisemat korvasivat taas kaiken. Nappasin tämän kuvan illan suussa Kosevan majan takana olevalta lammelta, ihan puhelimen kameralla.
Jotenkin tässä kuvassa on mun mielestä kaikki kohdallaan, ei ehkä kuvallisesti, mutta tunnelman kannalta. Kuva huokuu juuri sitä luonnon rauhaa ja kauneutta, jota varten ne vaelluskengät tulee vedettyä jalkaan kerta toisensa jälkeen. Mitäs te muut tykkäätte? Näitä hetkiä saa harvoin tallennettua kameraan, mutta mieleen ne syöpyvät kyllä ja niistä jaksaa ammentaa sitten talven pimeinä hetkinä kun luontoon ei pääse samalla lailla kuin kesällä.
Lue myös Unohtumaton retki Tiilikkajärven kansallispuistoon.
Vastaa