esittäjältä Syksyyn kuuluvat ruskaretket, joilla tänä vuonna on päässyt nauttimaan upeista syksyn väreistä. Vaikka viime päivien syyssateet ovatkin saaneet puiden lehdet tanssimaan tuulen mukana, ehtii retkelle vielä tulevina viikonloppuinakin. Tässä blogissa esittelen kaksi erilaista päiväretkikohdetta, joista toinen on Tuusniemen SIlmäsuo ja toinen Suonenjoen Lintharju. Molemmat ovat sopivan etäisyyden päässä Kuopiosta, reitit ovat pääosin helppokulkuisia ja molemmista löytyy myös tulipaikat evästaukoa varten. Parastahan ruskaretkellä on keitellä kahvit nuotiolla ja nauttia samalla kuulaista syyspäivästä.
RUSKARETKI SILMÄSUOLLE
Tuusniemellä sijaitseva Silmäsuo on mukava ja helppokulkuinen päiväretkikohde, joka sopii myös lapsiperheille. Silmäsuo on harjusuppaan muodostunut vetinen neva, jonka reunoilla on rämettä. Alue on luonnonsuojelualuetta ja siellä elää runsaslukuisena Suomessa rauhoitettu, aitosammakoihin kuuluva viitasammakko. Sammakoihin emme tosin tällä kertaa törmänneet, liekkö olleet jo valmistautumassa talvihorrokseen. Reitin pituus on lähtöpaikasta riippuen 1,5-5 km, alueen kartan löydät täältä >>. Yhdysreittejä Silmäsuolta kulkee kuitenkin niin Kaavinkoskelle kuin Seinävuoren Rotkolaaksollekin, joten halutessaan reitistä saa myös selvästi pidemmän.
Silmäsuolle saavuttaessa auton voi jättää joko Ohtaanniementien parkkipaikalle, tai ajaa aivan perille saakka Ahvenlammen parkkipaikalle. Me jätimme auton Ohtaanniementien parkkipaikalle ja kävelimme siitä peltojen ja metsien läpi kulkevaa hiekkatietä Ahvenlammelle. Näin matkaa Silmäsuolle kertyi noin 2 km. Matkalla suolle ohitimme myös Ahvenlammen laavun, jolle päätimme palata suon kierron jälkeen kahville ja eväitä syömään.
Suon ympäri kulkee noin 1,2 kilometriä pitkä polku, josta osa on suon ylittäviä pitkospuita. Ennen suolle laskeutumista suota voi käydä ihailemassa havaintotornista. Itse suo oli upea näky monipuolisessa syysvärityksessä ja suon vesi oli todella kirkasta. Suon laitamilla kasvoi runsaasti puolukkaa ja suolla kypsyi karpaloita, joita emme kuitenkaan lähteneet vaelluskengissä keräilemään. Sen verran upottavalta suo näytti, että ilman kumppareita ei sinne ollut mitään asiaa. Aurinkoisesta säästä huolimatta suota oli meidän lisäksemme ihailemassa vain kaksi muuta seuruetta.
Kierrettyämme suon suuntasimme takaisin Ahvenlammen laavulle, joka on oikeastaan yhdistelmä kahdesta vastakkain olevasta laavusta, joiden väliin on sijoitettu tulipaikka. Keittelimme laavulla kahvit ja paistoimme makkarat. Perusretkieväät siis! Kahvitauon jälkeen suuntasimme samaa reittiä takaisin autolle. Oikein mukava päiväretkikohde, jonne voisi miettiä myös yön yli -retkeä, sen verran mukava oli tuo laavu. (Tien kuva on ystäväni Hannelen ottama.)
LINTHARJUN ULKOILUALUE SUONENJOELLA
Vaikka olenkin kierrellyt paljon Pohjois-Savon retkikohteita, oli Suonenjoen Lintharjun ulkoilualue minulle uusi tuttavuus. Vietimme siellä syksyisen lauantaipäivän ystäväni Sannan kanssa. Lintharju on noin kymmenen kilometriä pitkä ja enimmillään pari kilometriä leveä harjumuodostelma, joka syntyi mannerjäätikön väistyessä arviolta 11 000 vuotta sitten. Ulkoilualueella on noin 11 kilometriä pitkä merkitty luontopolku ja sen lisäksi latupohjia ja polkuja, joita seikkailla. Alueella liikkuikin ihmisiä kävellen ja pyöräillen ja reittien lisäksi alueella on myös ampumarata, josta kuului ammuntaa. Alueella on myös ainakin neljä laavua, joissa on tulisijat. Lintharjun kartan löydät täältä >>
Emme halunneet lähteä reitille Suonenjoen keskustasta vaan suuntasimme Onkilammen parkkipaikalle ja sieltä länsipään lenkille ja kohti Kukkuraa. Alkumatkan kuljimme sähkölinjan alla kulkevaa, keltaisin merkein merkattua polkua pitkin, kunnes reitti sukelsi metsään. Ja puolukoita, niitä oli tarjolla täälläkin mielin määrin! Maasto oli hyvin tasaista, oikeastaan ainoa vähän jyrkempi nousu oli kuvan nousu, ennen kuin lähestyimme Kukkuran laavua. Laavulla pääsimme hyödyntämään edellisen retkeilijän hiilloksen ja saimme nuotioon nopeasti tulet kahvinkeittoa varten. Kun aloimme tehdä lähtöä, paikalle saapui neljän pyöräilijän seurue, joka puolestaan otti hiilloksemme herättelyn tehtäväkseen.
Laavulta reitti sukelsi metsäisempään maastoon, kulkien kapeita polkuja pitkin. Harjulle noustessa reitti leveni lähdes tieksi ja vastaan tuli uudehkolta näyttäviä pisteaitoja. Matkalla otimme myös piston Onkilammen rantaan kuvaamaan kauniita ruskan värejä. Ennen parkkipaikalle paluuta reitti kulki upeissa harjumaisemissa, jonka alapuolella näkyivät kauniit suomaisemat. Niitä olisi mielellään kierrellyt ihailemassa vielä tunnin jos toisenkin, joten tänne tulee varmasti palattua vielä uudelleenkin.
Tässä toinen mukava retkikohde, jossa reitin pituuden voi valita itse. Tänne voisi palata myös talvella suksien tai lumikenkien kanssa. Ehkäpä seuraavassa blogissa Lintharjulla seikkaillaankin lumisissa maisemissa.
Iloa syksyyn, Marja
P.S. Olen aiemmin kirjoittanut myös blogin Ruskan merkkejä etsimässä, Niittylahden maisemista.
Vastaa