esittäjältä Jokohan metsästä löytyisi ruskan merkkejä? Olen viimeiset pari viikkoa kipuillut kotona murtuneiden varpaiden kanssa ja nyt kun turvotus ja kivut ovat alkaneet hieman hellittää, tuntui siltä, että metsään on päästävä tuli mitä tuli. Tällä kertaa en halunnut matkustaa patikointi paikalle kovin pitkää matkaa ja niimpä suuntasin Vehmersalmen tien varrella olevalle Niittylahden retkeilyaluelle, jonne ajaa Kuopiosta noin 30 minuuttia. Tonkkurimäen parkkipaikalle ei päätieltä ole selkeitä opasteita, mutta Google mapsin avulla perille löytää helposti. Niittylahdella valittavana on kaksi reittiä, joista valitsin rohkeasti noin 8 km mittaisen, Mustamäen kiertävän reitin.
Lähdin kiertämään reittiä vastapäivään, näköalatornin suuntaan, koska en ollut varma kestäisikö jalka kulkea koko kahdeksan kilometrin reitin, enkä halunnut kuitenkaan missata näköalatornin upeita näkymiä. Reitti oli merkattu maastoon selkeästi vihreillä maalirenkailla ja sitä oli helppo seurata. Polku oli suhteellisen kapea ja kivien ja juurakoiden keskellä sai kulkea kieli keskellä suuta. Sateen jälkeen sekä polku että alueen pitkospuut olivat myös todella liukkaat, mutta tällä kertaa selvisin ilman kaatumisia. Rasti seinään.
Alkumatkasta ruskan merkkejä ei vielä niin selvästi ollut näkyvissä muutamia yksittäisiä puita ja punertavia mustikanvarpuja lukuun ottamatta.
Parkkipaikalta matkaa Mustamäen selänteelle rakennetulle näköalatornille kertyi kilometrin verran. Jostain syystä kuva itse tornista jäi nappaamatta kun unohduin ihastelemaan näköalaa. Kolmikerroksisen tornin huipulta näkee upeasti Kallaveden maisemat ja vaikka keli tällä kertaa olikin hieman utuinen ja pilvinen, näki tornista yllättävän pitkälle. Etsimiäni ruskan merkkejä olisin tosin kaivannut maisemaan vielä hiukan enemmän, mutta taisin olla viikkoa liian aikaisin liikenteessä.
Näköalatornilta matka jatkui Mustajärven kallioalueita ihaillen. Kallioalueet rauhoitettiin vuonna 1974 ja maisemat ovat todella upeat, sillä paikoitellen pystysuoraan veteen putoavat kalliot kohoavat nelisenkymmentä metriä Mustajärven pinnan yläpuolelle.
Alunperin olin ajatellut pysähtyä nauttimaan eväät reitin varrella sijaitsevalle Mustamäen laavulle, mutta laavulla oli sen verran makkaranpaistajia, että jatkoin matkaa eteenpäin. Laavu itsessään näytti varsin hyväkuntoiselta, puuvarasto hyvin täytetyltä ja laavun yhteydessä oli myös huussi. Laavun maisemia en kuitenkaan hirveästi lähde kehumaan ja laavulta matkaa jatkettaessa myös reittimerkkien kanssa saa olla tarkkana, koska reitti menee hetken aikaa samaa matkaa moottorikelkkareitin kanssa.
Hetken aikaa eteenpäin kuljettuani saavuin kauniin lammen rantaan, jossa pääsin myös ihastelemaan reitin värikkäintä ruskaa. Siinä ruskaa ihaillessa nautin myös retkieväät. Sitten jatkoin matkaa kohti reitin loppuosaa, jossa hieman oikaisin jalkaa säästääkseni. Tonkkurimäen kierron sijaan palasin parkkipaikalle reilun kilometrin matkan metsäautotietä pitkin.
Niittylahden retkeilyalue on varsin mukava päiväretkikohde ja vauhdista ja pysähdyksistä riippuen reitin kulkemiseen menee 3-4 tuntia. Ihan täydellisesti reitillä ei luonnon rauhasta kuitenkaan pääse nauttimaan, sillä liikenteen melu kuuluu varsin selkeästi korviin matkan varrella.
Vastaa