Miten olisi kevätretki? Kuka mukana lauantaina ja minne suunnataan? ”Tiilikkajärven kansallispuistoon!”, kuului vastaus, kun muutama viikko sitten esitin nuo kysymykset. Luontoon.fi sivuille päivitetään myös talvisaikaan tietoa ja olosuhteita Tiilikasta ja sieltä löysimme tiedon, että Sammakkotammen parkkipaikka pidetään näin talvisinkin kunnossa retkeilijöitä varten. Niin sitä sitten pakattiin lauantaina aamulla autoon reput ja yhdet sukset ja suunnattiin Rautavaaralle. Emmekä olleet ainoita, jotka olivat päättäneet suunnata nauttimaan upeista maisemista ja kauniista auringon paisteesta. Yhdentoista aikaan perille saavuttaessa parkkipaikka oli jo lähes täynnä, tosin valtaosalla paikalle saapuneista näytti olevan mukanaan sukset.

Jotta ”laturaivolta” vältyttäisiin, Tiilikassa on hienosti huomioitu sekä hiihtäjät että meidät jalkaisin kulkijat. Molemmille on tehty omat kulkureitit, joita pitkin kansallispuistossa pääsee talvellakin liikkumaan sujuvasti. Koska reitit kuitenkin kulkivat erillään, jätimme mukaan otetut sukset autoon ja suuntasimme kaikki matkaan jalkaisin. Päivän reitiksi valikoitui seitsemän kilometrin mittainen Uiton reitti, johon päätimme yhdistää myös piipahduksen Venäjänhiekalla.

Metsä_Tiilikka (1)
Tiilikkajärven talvisissa maisemissa.

Aurinko pilkisteli siniseltä taivaalta puiden latvojen takaa ja lumi narskui mukavasti kenkien alla, kun suuntasimme metsän siimekseen. Näin talvella polku oli selvästi helpompi kulkea lumen peittäessä kivet ja juurakot. Mäntymetsässä puiden varjot tekivät kauniin kuvioinnin hangen pintaan, näytti miltei siltä, kuin joku olisi maalannut sinne pensselillä viivakuvioita. Harjua reunustavilla metsälammilla oli jääpeite ja hetkeksi oli pakko pysähtyä ihailemaan, kuinka erilaiselta täällä talvella näyttääkään. Olen vieraillut Tiilikassa kesällä ja syksyllä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta talviaikaan.

VENÄJÄNHIEKAT

Metsätaipaleen jälkeen päätimme suunnata Venäjänhiekalle katsastamaan nuotiopaikat ja josko sattuisimme samalla yhdyttämään Pohjoisniemen suunnalta matkaan suksilla lähteneet ystävämme. Ja jos olin jo aiemmin miettinyt, miten erilaiseksi talvi maiseman muokkaa, niin täällä sen vasta selvästi huomasikin. Valkean hiekan sijaan rantaa peitti valkea lumi- ja jääpeite. Järveltä käyvä tuuli tuntui sen verran voimakkaana, että nuotion teko rannalle jäi tällä kertaa haaveeksi. Kahvitauko päätettiin pitää Uiton kämpällä ja nousimme takaisin harjun päälle ja suuntasimme kohti Uittoa. Täytyy myös tässä vaiheessa todeta, että meitä jalkaisin kulkijoita oli liikkeellä todella vähän. Ennen evästaukoa emme nähneet yhtään vastaantulijaa.

Jäällä_tiilikka (1)
Venäjänhiekoilla maaliskuussa 2020.

Uiton nuotiopaikalla taas oli valmiiksi jo useampikin seurue, mutta laskimme, että kyllä siihen kymmenen hengen rajoitettuun määrään vielä muutama iloinen patikoija mukaan mahtui. Ahkerassa käytössä olevalla nuotiolla paloi jo valmiiksi tuli, joten makkarat saatiin saman tien ritilälle kypsymään. Nuotiopaikan iloinen puheensorina ja kuksaan tarjoillut kahvit pitivät meitä nuotiolla melkein tunnin verran. Siinä tuli nautittua kahvia kuppi jos toinenkin, nuotiolla paistetut makkarat, eväsleivät ja ystävän leipomat korvapuustit. Kummasti tuntuu ruokahalu kasvavan ja vatsa vetävän kun luonnon helmassa ollaan.

Nuotiolla_tiilikka (1)
Nuotiolla maistuvat kahvi ja eväät.

Evästauon jälkeen suuntasimme suoalueelle, jonne patikoijia varten oli ajettu moottorikelkalla pohja, jota pitkin kulkea. Ei uskoisi, että kesällä täällä kuljetaan tiukasti pitkospuita pitkin! Tamppaantunutta polkua pitkin oli hyvä taivaltaa. Iltapäivän aurinko oli noussut taivaan laelle ja lämmitti mukavasti kiireetöntä kulkijaa. Jos vain olisi vielä löytynyt sopiva kivi, jolle istahtaa hetkeksi nauttimaan lämmöstä. Suoalueella kiviä ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten jatkoimme matkaa takaisin parkkipaikalle, joka oli retkemme aika täyttynyt ääriään myöten niin, että myös tienvarteen oli parkkeerattu kymmenkunta autoa.

Tiilikkajärven suoalue talvella.
Tiilikkajärven suoalue talvella.

Täytyy todeta, että Tiilikkajärvi ylitti kaikki odotukset näin talviaikaankin. Pohjat olivat hyvässä kunnossa, laavujen puuhuolto pelasi eikä kelissäkään ollut mitään valittamista. Näin pääsiäisen ja tämän vallitsevan erikoistilanteen takia, halusin myös kokeilla tämän patikointiretken tallentamisessa jotain uutta. Niin syntyi 10 minuutin mittainen rentoutus, jonka aikana kuljetan sinut läpi Uiton reitin. Hieman otin taiteellisia vapauksia tarinan suhteen, mutta se annettakoon anteeksi. Jos siis haluat tulla mukaani metsäretkelle ja rentoutua hetkisen, ota hyvä asento ja kun olet valmis paina play -nappia. Ihania ja aurinkoisia pääsiäisen pyhiä, Marja.

Tervetuloa retkelle Tiilikkajärven kansallispuistoon.

Vastaa