esittäjältä Huuhkajankierros tuli yhtenä reittivaihtoehtona mieleen, kun etsimme kuntoutuvalle jalalle sopivan mittaisia ja suhteellisen helppokulkuisia päiväretkikohteita. Mursin nimittäin huhtikuun alussa patikointiretkellä nilkasta luut ja sain kipsin pois vasta huhtikuun viimeisenä päivänä. Muutamasta vaihtoehdosta kohteeksi valikoituikin sitten tällä kertaa Huuhkajankierros, joka on kuuden kilometrin mittainen rengasreitti Älänteen ulkoilualueella, noin tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta. Lapinlahden ja Rautavaaran kuntien alueella sijaitsevalla alueella reittejä on lähes 20 kilometrin verran, eli jos haluat patikoida pidemmän reitin tai yöpyä alueella, myös se onnistuu.
Huuhkajankierrokselle pääset lähtemään Vongankosken parkkipaikalta, jonne on hyvät opasteet. Reppu siis selkään ja seuraamaan valkoisin ympyröin merkittyä reittiä. Polku sujahtaa heti metsän siimekseen ja pian vastaan tulevat ensimmäiset metsälammet, joiden kirkasta vettä ja kauniita heijastuksia on pakko pysähtyä hetkeksi ihailemaan. Vielä toukokuun loppupuolellakin osa lammesta on edelleen jäässä, joten uimaan ei tee mieli. Lammelta reitti nousee ylös harjun päälle ja kulkee siellä kahden lammen välissä. Harjun päällä kulkevasta pätkästä osa on kivikkoista ja osuus päättyy lyhyeen, mutta jyrkkään nousuun.
Nousun jälkeen polku levenee ja mutkittelee kauniissa kangasmaastossa. Reitin varrella on runsaasti suppia, jääkauden sulamisvaiheessa syntyneitä kuoppia. Supat syntyivät, kun maahan hautautuneet jäälohkareet sulivat ja maa niiden ympärillä vajosi. Suppien pohjalla näkyi paikoin myös edelleen lunta, sillä ilman lämpötila laskee viileän ilman valuessa suppien pohjalle.
Noin puolessa välissä reittiä on Huuhkajanniemen laavu (reitin toinen laavu on Vongankosken parkkipaikan yhteydessä). Laavu on hyvin varustettu, puita oli ainakin tällä kertaa tarjolla. Alueella on myös huussi, mutta kannattaa varata omat paperit mukaan. Kun saavut laavulle, käy ehdottomasti kurkistamassa myös Huuhkajanniemi, jonne pääset laavua vastapäätä, alas notkelmaan sukeltavaa polkua pitkin. Varsinkin jos tykkäät napsia maisemakuvia, suosittelen ehdottomasti. Oma kuva tosin jäi tällä kertaa ottamatta, sillä polku menee sen verran jyrkästi alas, että päätin säästää nilkkaa.
Nuotiokahvien ja kanssakulkijoiden kanssa rupattelujen jälkeen jatkoimme matkaa. Ja nyt seuraa varoitus. Kuten kaikissa paratiiseissa, myös Älänteen alueella on käärmeitä. Lämpiminä päivinä kannattaa siis katsoa jalkoihinsa ja pitää koiran hihnaa hieman kireämmällä, että ei tule ikäviä yllätyksiä. Tällä kertaa käärmeitä ei silmiimme osunut, mutta edellisellä kerralla näin laavulta noin 500 metrin päässä olevalla kivikkoisella alueella niitä kaksin kappalein. Ja nuotiolla ollut kanssakulkija sanoi törmänneensä yhteen yksilöön juuri ennen laavulle saapumista.
Kivikkoisen kohdan jälkeen kannattaa olla tarkkana, sillä reitti sujahtaa oikealle metsään metsäautotiemäiseltä pätkältä ja edellisellä kerralla menimme tässä hieman harhaan. Loppumatkan reitti kiertelee erilaisissa kauniissa metsäisissä maastossa ja osan reittiä Tiilikkajokea seuraillen. Jokea pääsee kuitenkin kunnolla ihastelemaan vasta ihan loppumatkasta. Toukokuussa joessa virtasi runsaasti vettä, mikä oli houkutellut paikalle myös melojat. Uittojokena toiminut Tiilikkajoki onkin kunnostettu takaisin luonnontilaan kalastajat ja melojat huomioiden, joten jos harrastat näistä jompaa kumpaa, alue sopii myös sinulle loistavasti.
Suosittelen Huuhkajankierrosta lämpimästi niille, jotka haluavat nauttia kauniista ja kuivista maisemista. Reitti on merkitty vaikeakulkuiseksi, mutta nousut ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja jyrkkiä. Reitillä on muutama kivikkoisempi pätkä, jossa saa katsoa tarkemmin jalkoihinsa, mutta pääsääntöisesti reitti on mukava ja helppo kulkea ja se sopi hyvin myös tällaiselle murtumasta jalkaa kuntouttavalle. Edellisellä kerralla meillä oli mukana myös ystäväni alle 10-vuotias lapsi, joten myös ainakin tuon ikäisille lapsille reitti on mukava kierrettävä. Muita vinkkejä päiväretkille (joskin hieman talvisilla maisemilla) löydät täältä. Mennään metsään, se tekee meille kaikille hyvää,
lämmöllä Marja
Vastaa