esittäjältä Noin 35 kilometriä Posiolta sijaitseva Riisitunturin kansallispuisto on suosittu ulkoilukohde ja sen maisemista näkee sosiaalisessa mediassa toinen toistaan upeampia kuvia, eikä ihme. Suomen eteläisimpiin tuntureihin lukeutuvalla Riisitunturilla retkeily onnistuu sekä kesä- että talviaikaan. Talvella alueella voi patikoinnin lisäksi myös hiihtää ja lumikenkäillä.
Lokakuussa olimme Pentikillä vieraina ja vierailun lomassa ehdimme kiertää päiväretkeksi sopivan, 10,7 km pituisen, Riisin riettaan. Saman reitin kiersin myös syksyllä 2017, mutta silloin sulan maan aikaan. Tarina kertoo, että reitti on saanut nimensä alueella surmatun miehen jäätyä sinne kummittelemaan ja kummituksen saatua nimen Riisin Rietas. Kummituksen kerrottiin 1800- ja 1900-luvun taitteessa huhuilleen kulkijoiden perään. Kummitukseen en ole kuitenkaan kummallakaan kerralla törmännyt, ehkä sitten kolmannella.
Tunturiin oli juuri satanut ensilumi, mutta koska Riisitunturi on varsin suosittu retkeilykohde, oli reitti sopivasti tampattu. Riisin riettaan upea ja suhteellisen helppokulkuinen reitti kulkee yli tunturihuippujen, halki harvinaisempien rinnesoiden ja se tarjoaa sopivasti nousuja ja laskuja ja aivan henkeäsalpaavia maisemia. Parkkipaikalta noustaan heti Ison Riisitunturin huipulle. Koko Riisitunturin alue sijaitsee lähes 300 metrin korkeudessa ja korkeimmillaan se käy 465 metrin korkeudessa.
Tunturin puuttomalta huipulta reitti jatkuu Uudensuolammen laavulle ja sieltä eteenpäin vaihtelevissa maisemissa halki soiden ja yli vaarojen. Koska reitin varrelle mahtuu paljon suoalueita, on matkaan hyvä varautua sellaisilla kengillä, jotka eivät ihan heti kastu. Syksyllä houkutus poiketa reitiltä suolle on myös suuri, sillä ainakin syksyllä 2017 rinnesoille kasvoi lakkoja ihan kuksaan asti kerätä.
Nyt talvella pitkospuut soilla olivat paikoittain todella liukkaat ja ne kaipaisivat myös joiltakin osin kunnostusta, mutta pystyssä selvittiin tämäkin reissu. Suoalueet ovat myös varsin vaihtelevia ja kuvassa olevalla Riisisuon niittyalueella olevassa ladossa voi perehtyä niittykulttuuriin.
Riisisuon niittyalueen jälkeen alkaa reitin vaativin nousu Soilun laavulle, mutta se on joka askelen arvoinen. Reittiä oli myös hieman muutettu edellisestä kerrasta joten merkintöjä kannattaa tässä kohtaa seurata silmä tarkkana. Laavulla pääsimme valmiille, hyvin miehitetylle nuotiolle syömään eväät ja keittämään kunnon pannukahvit. Ja ai että ne hyvälle maistuivatkin siinä luonnon helmassa nuotion sopivasti lämmittäessä.
Alkureitin usvan hälvettyä saimme myös nauttia Soilun laavulta avautuvista upeista maisemista. Loppumatkasta aurinkokin alkoi pilkahdella pilvien takaa ja jos aikaa olisi ollut, olisin ehdottomasti jäänyt napsimaan kuvia vielä auringonlaskusta, mutta koska meidät oli kutsuttu illallisvieraiksi Anu ja Topi Pentikäisen kunnostamalle Pentik kartanolle, suuntasimme takaisin Posiolle.
Koska olimme Posiolla Pentikin vieraina, haluan kiittää erityisesti sekä Anu että Topi Pentikäistä ja Pentikin uutta toimitusjohtajaa, ystävääni Riikkaa kaikesta vieraanvaraisuudesta. Pentikin kaunis kotimainen keramiikka on aina koristanut kotiamme ja tänäkin päivänä minulla on käytössä äidiltä perityt kauniit Pentikin astiat. Tiesitkö muuten, että Pentikin keramiikkatehdas on maailman pohjoisin? Lisäksi kodistani löytyy Pentikin kauniita tarjottimia ja yhdet pussilakanatkin.
Suosittelen teille kaikille vierailua Posiolla sekä Pentikin keramiikkatehtaalla että upealla Pentik kartanolla. Sen lisäksi, että Posiolla pääsee tutustumaan keramiikan valmistukseen, kartanolla järjestetään kesäisin myös yrttikursseja ja yrttiretkiä ja sen kahviossa on myynnissä yrteistä tehtyjä tuotteita. Loppuun haluan vielä lisätä kuvan Anun tekemistä upeista voikukista, joita hän valmistaa ensi kesänä Turussa avautuvaan näyttelyyn, jonka haluan ehdottomasti nähdä. Onhan voikukka yksi suomen luonnon monipuolisista rohdoskasveista ja siihen liittyy myös paljon symboliikkaa.
Vastaa