esittäjältä Miten olisi päiväretki metsän siimekseen? Ihana aurinko on ilahduttanut meitä jo usean päivän ajan ja ilmassa on ollut kevään tuntua (ainakin tähän aamuun saakka…). Jos oma tilanteeni vain sallisi, suuntaisin tulevana viikonloppuna ehdottomasti ystävieni kanssa patikoimaan. Jalka on kuitenkin kipsissä vielä vähintäänkin viikon verran (kiitos Suovu-Palosen jäisten polkujen), joten joudun vielä hetkisen odottelemaan ja haaveilemaan. Metsään onneksi pääsee kuitenkin myös mielessään ja niin syntyi blogi, jossa esittelen kolme vinkkiä päiväretkikohteeksi Pohjois-Savon alueelta.
LÄHIRETKI NEULANIEMEEN
Jostakin syystä Neulaniemen alue tahtoo aina unohtua, kun miettii, minne sitä oikein suuntaisi ulkoilemaan. Tänä keväänä tuli kuitenkin myös siellä piipahdettua, tällä kertaa ihan iltalenkin muodossa. Neulaniemi on siitä mukava kohde, että sinne päästäkseen ei tarvitse omaa autoa.
Neulaniemen virkistysalue on noin 1000 hehtaarin laajuinen ja siellä sijaitsee myös 230 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Alueelta löytyy useita laavuja ja ulkoilumajoja, joissa istahtaa hetki lepuuttamassa jalkoja ja syömässä eväitä. Alueella risteilee useita ulkoilureittejä, jotka on merkitty puihin maalimerkein. Maasto on melko vaihtelevaa ja alueella on myös suuria korkeuseroja – itse Neulamäki kohoaa 120 metriä Kallaveden yläpuolelle. Alhaalla laaksossa puolestaan lepää Vuorilampi, jonka rannalta löytyy mukava laavupaikka.
Iltalenkillä emme menneet mitään tiettyä reittiä vaan samoilimme polkuja reilun tunnin verran. Metsän siimeksestä löysimme tämän upean, luonnon muovaaman jäätaideteoksen. Päiväretkelle sopivaksi reitiksi valitsisin Kolmisopen suunnalta lähtevän, Vuorilammen vieritse ja Tervaruukin kautta Neulalammelle kulkevan, noin viiden kilometrin mittaisen reitin. Koska kyseessä on suosittu ulkoilualue, varaudu siihen, että et ole metsässä tai laavulla yksin, paitsi ehkä sitten illan jo hämärtyessä.
ORINORON ROTKOMAISEMAT
Olen jo aiemmin kirjoittanut Orinoron rotkosta, yhdestä Savon seitsemästä ihmeestä, mutta silloin vierailimme Orinorolla kesäaikaan. Kolmisen viikkoa sitten päätimme suunnata uudelleen Leppävirralle katsomaan, miltä Rotkossa näyttää kevättalvella. Orinoron reitin pituus on noin seitsemän kilometriä ja suuntasimme reitille Mustinmäen talolta, josta rotkolle on noin kolmen kilometrin matka. Jos haluaa piipahtaa vain Rotkolla, kannattaa auto ajaa Hanhiahontien parkkipaikalle, josta rotkolle on matkaa alle kilometri.
Aamupäivällä yhdentoista aikaan Mustinmäen parkkipaikalla oli vasta muutama auto aurinkoisesta aamusta huolimatta. Nappasimme reput selkään ja suuntasimme metsätielle, josta polku lähti nousemaan metsän siimekseen. Kulkea sai kieli keskellä suuta, sillä varjoisilla paikoilla polku oli todella jäässä ja liukas. Ja rotkoon laskeutuessa oli välillä pakko laskea pyllymäkeä, että pysyi pystyssä. Niissä kohdin, jossa oli portaat, kulkeminen onnistui suhteellisen hyvin.
Alhaalla rotkossa meitä odottivat juuri sellaiset näkymät, joista hieman haaveilimmekin. Rotkossa oli upeita jääputouksia ja kallioiden välistä pilkistellyt sininen taivas varmisti, että kameraan tallentui taas kauniita kuvia. Jos upean rotkon tarina kiinnostaa, niin siitä voit lukea lisää aiemmasta blogistani.
Rotkosta nousimme takaisin ihmisten ilmoille ja jatkoimme pienen matkaa kohti lammen rannassa sijaitsevaa laavua. Järven jäällä oli kaunis valkoinen jääpeite, joka selvästi houkutteli ihmisiä seikkailemaan jäälle. Laavulla laitoimme nuotion tulille ja paistoimme makkaraa, vaikka yksi kylmään taipuvainen patikoija kovasti kiirehti jo kohti parkkipaikkaa ja lämmintä autoa. Onneksi matka sinne ei ollut enää kovin pitkä, niin saatiin vilukissakin lämpenemään.
Orinoro on sopivan matkan päässä Kuopiosta. Ainakin muutama viikko sitten reitti oli paikoin todella haastava kulkea, joten suosittelen ottamaan mukaan nastakengät. Upeat maisemat kuitenkin palkitsevat kulkijan alhaalla rotkossa.
KAAVIN VAIKKOJOKI
Kaavin Vaikkojoki sijaitsee noin 85 km päässä Kuopiosta ja kävimme siellä ensimmäistä kertaa kolmisen viikkoa sitten. Ajoimme auton Rakkinekosken parkkipaikalle (tarkkana navigaattorin opastuksen kanssa!), josta päätimme ottaa suunnan viiden kilometrin päässä sijaitsevalle Makkarasärkän laavulle. Vaikkojoki virtasi jo vapaana, vaikka maastossa jonkun verran lunta vielä olikin. Tai oikeammin sitä oli sen verran, että päädyimme aurinkoisena päivänä pelaamaan varman päälle. Kokeilimme ensin hieman metsäisempää reittiä, mutta lumi upotti jo ennen puolta päivää sen verran, että reitti olisi varmasti ollut suhteellisen raskas ja märkä kuljettavaksi.
Valitsemamme reitti kulki pitkin helppokulkuisia metsäautoteitä ja maisemakin vaihteli mukavasti reitin varrella. Oli vanhoja ikimetsiä, muutaman vuoden ikäisiä hakkuuaukkoja, lampia ja jokia. Viiden kilometrin matka taittui nopeasti aurinkoisesta säästä nauttien.
Vähän ennen Makkarasärkän laavulle saapumista polku sukelsi metsään ja nousi harjun päälle. Harjun alla oli puuliiteri, josta nappasimme sylillisen polttopuita mukaan. Harjun päältä polku laskeutui sitten joen varteen, josta löytyi kaunis ja hyvin varusteltu laavu nuotiopaikkoineen. Siihen sitten pysähdyimme ihailemaan joen kuohuntaa ja nauttimaan kahvit iltapäivän auringossa.
Laavulta palasimme takaisin samaa reittiä eli yhteensä matkaa kertyi noin 10 kilometriä ja aikaa rauhallisine pysähdyksineen meni noin kolme tuntia. Totesimme molemmat, että Vaikkojoelle pitää palata kesällä ehdottomasti uudelleen tutkimaan sen monipuolisia reittejä ja ihailemaan jokimaisemia. Suosittelen lämpimästi, vaikka ajomatkaa ennen patikoimaan pääsyä hieman kertyykin.
Tässä kolme vinkkiä päiväretkelle täällä Pohjois-Savossa. Ja jos haluat kurvailla hieman pidemmälle, muista myös valloittava Tiilikkajärven kansallispuisto, josta olen kirjoittanut jo useamman blogin. Se on myös talvella aivan upea kohde, jos mielessäsi on mukava päiväretki. Viimeisin patikointi ja blogi Tiilikasta on maaliskuulta 2020 ja vein päiväretken myös 10 minuutin metsärentoutukseksi, jonka aikana pääset patikoimaan, vaikka ihan sieltä kotisohvalta käsin.
Aurinkoa tulevaan viikonloppuun, Marja.
Vastaa