esittäjältä Yksi tämän kesän päiväretkien kohteista oli Leppävirran Soisalon saaressa, Mustinmäessä, sijaitseva Orinoro, jossa retkeilijää odottaa seitsemän kilometrin reitti uljaine maisemineen. Reitin alkupiste on Mustinmäen talolla (Mustinmäentie 83) ja reitti on merkattu selkeästi ja se on helppokulkuinen. Olen käynyt Orinorolla aiemminkin, mutta palaan tänne mielellään uudestaan ja uudestaan. Mustimäen talolta reitti sukeltaa melko pian metsän siimekseen ja matkan varrella on paljon ihasteltavaa. Suurin nähtävyys matkan varrella on kuitenkin juuri Orinoron rotko.
Orinoro nimen takaa löytyy monta tarinaa. Joidenkin tarinoiden mukaan rotkoon on pudonnut kaksi tappelevaa oriitta tai venäläinen upseeri orillaan. Todenmukaisempaa kuitenkin on, että nimi on muotoutunut 1877 luvun muistiinpanoista löytyneestä alkuperäisestä nimestä Orkonoro, jossa ”orko” tarkoittaa laaksoa tai notkelmaa ja ”noro” notkoa tai uurretta, mutta myös vetistä paikkaa tai pientä puroa. Viitanneko noro sitten rotkon pohjalla olevaan lähteeseen. Rotkoon pääsee muutamaa eri polkua pitkin ja kaiteet ja rappuset on pidetty hyvässä kunnossa. Perillä rotkossa rotkon koko ja pituus yllättää joka kerta, niin myös tällä kertaa. Rotkon syvyys on paikoin jopa 20 metriä ja sen pituus 200 metriä. Ei siis ole ihme, että sitä kutsutaan yhdeksi Savon seitsemästä ihmeestä. Rotkon pohjalla on viileää ja siksi varsinkin kesäisin siellä on myös hyönteisiä. Hyttysmyrkkyä kannattaa siis varata mukaan. Tarinoiden mukaan rotkossa ja sen lähteellä on harrastettu taikuutta ja salaperäisissä maisemissa tarinaan on helppo uskoa.
Rotkolta matka jatkuu Orkosen rantaan, jossa retkeilijöitä odottaa hyväkuntoinen ja hyvin varusteltu laavu huusseineen. Tällä kertaa söimme kuitenkin eväät laavun sijaan laiturilla auringosta nautiskellen. Laiturin nokasta olisi ollut helppo pulahtaa myös uimaan viilentävään veteen. Eväshetken jälkeen matkaa jatkuu eteenpäin ohi lampialueen. Loppureitillä nenään tulvii vahva mansikan tuoksu ja pian eteen avautuu mansikkapeltoja. Peltojen reunoille on tuotu kylttejä, joissa kerrotaan usealla kielellä, että mansikoita ei ole tarkoitettu retkeilijöiden syötäväksi. Meille itsestään selvä asia ei ilmeisesti olekaan niin itsestään selvä kaikille reitin kulkeneille. Mansikkapeltojen jälkeen reitti kulkee loppumatkan tietä pitkin upeissa maalaismaisemissa.
Jos haluat nauttia vaihtelevista maisemista ja patikoida muutaman tunnin lenkin, suosittelen Orinoron reittiä lämpimästi. Maisemat todella ovat näkemisen arvoiset eikä Orinoro ole mahdottoman etäällä Kuopiosta.
Vastaa